Raoitin varovasti silmiäni. Näkökenttäni alkoi vähitellen valaistua. Se ei kylläkään kovinkaan paljon auttanut, sillä paikka oli täysin synkkä. Missä edes olen? Nousin hitaasti seisomaan ja yritin epätoivoisesti tähyillä ympärilleni, mutta kaikkialla oli pelkkää pimeyttä. Ojensin käteni eteenpäin, siinä toivossa, että tuntisin jotain. Astuin askeleen eteenpäin. Ei mitään. Aloin kävelemään hitaasti, kädet edelleen ojennettuina kohti pimeyttä.
Yhtäkkiä kompastuin ja kaaduin. Järkytyin kun en tuntenutkaan lattiaa. Putosin tyhjyyteen. Sekin pieni valonsäde, joka oli ollut, katosi nopeasti. Tähänkö tarinani loppuisi? Painoton olo tuntui sietämättömältä. Odotin koko ajan hetkeä, kun kova lattia tai jotain vielä pahempaa tulisi vastaan. Sekunteja kului. Ilma ympärilläni viileni nopeasti. Minun oli vaikea hengittää. Yhtäkkiä tajusin olevani vedessä. Jalkojani särki niiden iskeytyessä veden pintaan.
Mutta en noussutkaan veden pintaan vaan nousin avaruuteen asti sitten yhtäkkiä tipuin. Heräsin viikkoa myöhemmin sairaalasta minulle kerrottiin että olin käyttänyt Lsd:tä ja että, olin kiivennyt voimalinja tolpan päälle jä hypännyt alas huutaen OO O O OO O OOO TÄÄLTÄ TULEN JANE. Ihmettelin tapahtunutta joten vedin vähän Jack Danielsia.
1. Minä
2. Emma
3. Allu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti